Tom Rossau

Tom Rossau on itseoppinut suunnittelija, joka seikkailijan tapaan aloitti uransa vanhempiensa kellarissa Fåreveljessä.

Ensiksi tulivat LEGOt ja kaikenlaiset sekalaiset materiaalit, joita Rossau käytti töissään. Suunta löytyi kuitenkin nopeasti nahkatuotannosta. Vastuullinen suunnittelu ja tuotteiden valmistus johti oman liikkeen avaamiseen vuonna 1997 Kööpenhaminassa.

2004 Rossaun materiaalivalinnoissa tapahtui muutos, kun hän lanseerasi puuviilutuotteensa. Alun perin valaisimia sai ainoastaan Istedgade –liikkeestä, mutta vuodesta 2006 lähtien alkoi tapahtua jotakin. Tällöin esiteltiin TR4-TR7 –tuotteet, jotka saivat laaja-alaisesti huomiota Copenhagen Furniture Fair –messuilla. Brändiä ei toki satuttanut se, että TR7 sai messuilla ”yleisön suosikki” –palkinnon.

Löydät tämän suositun TR7-valaisimen ja monia muita alta.
TR5 Riippuvalaisin Koivu Musta - Tom Rossau
Tulossa varastoon: 21-24 päivässä
TR5 Riippuvalaisin Koivu Ruskea - Tom Rossau
Tulossa varastoon: 21-24 päivässä
TR12 Riippuvalaisin Small Kupari - Tom Rossau
Tulossa varastoon: 21-24 päivässä
TR12 Riippuvalaisin Large Kupari - Tom Rossau
Tulossa varastoon: 21-24 päivässä

Tom Rossau valaisimet - Vankkaa designia

Vaikka vuosien saatossa Tom Rossaun tuotanto on kasvanut ja putiikkiin on tullut tungosta, ovat liiketoiminnan ydin ja sielu pysynyt edelleen samana. Sitä voi kuvailla yksinkertaisesti yhdellä sanalla – design.


Lisätietoja

Vuosittaisten IMM Kölnin ja Tukholman Northern Light Fairin -messujen myötä on Rossau kasvanut voimakkaasti ja saanut uusia jakelijoita. Yrityksen portfolio on myös kasvanut erilaisilla hyllyillä, muunneltavalla kahvi- ja ruokapöydällä, sekä melkoisella valaisten merellä.


Kasvava yritys, joka edelleen pystyy noudattamaan alkuperäisiä arvojaan.

Tom Rossaun omin sanoin:

”Suunnittelu on minulle itseasiassa aika egoistinen prosessi. Voi olla, että asiakas saa tuotteella tarpeensa täytettyä, mutta jos olen aivan rehellinen niin teen suunnittelen siksi, että saan siitä kiksejä. On aika jännittävää saada ideoita ei-mistään, ja sitten työstää niitä ja kiinnittyä niihin, ja vaikuttua pakkomielteen omaisesti niiden yksityiskohdista, aikaisista prototyyppien suunnista, ja saada kaikki lopulta tuotantoon asti. On maaginen kokemus, kun materiaali, joka on ajateltu prototyypiksi, alkaa yhtäkkiä käyttäytyä kurittomasti ja siten paljastaa itsestään odottamattomia ominaisuuksia. Silloin ei voi tehdä muuta kuin sukeltaa materiaalin uusiin mahdollisuuksiin ja tutkiskella sen koko potentiaalia. Inspiraatio erilaisiin muotoihin tulee joka puolelta, mutta itse prosessi, jossa rajoitteet ja mahdollisuudet määritellään, on suuri elämys itsessään. Usein olisi asianmukaisempaa sanoa materiaalia itseään muotoilijaksi – minä olen vain apulainen, joka noutaa ruuveja ja asettaa paikoilleen irralliset osat.

Suunnittelun kulmakivien kuten funktionaalisuuden, käyttökestävyyden sekä energiankulutuksen vaatimusten kohoamisen myötä on entistäkin jännittävämpi tehtävä yrittää kohdata ostajan vaatimukset. Mutta kaiken kaikkiaan uskon paljon sattumiin ja niiden vahvistamiseen – se on lopulta (hyvää) designia.”